Nyt on sitten jalispallon MM:t ohi, ei kyllä olis yhtään peliä varmaan enää jaksanu, aika rankkaa tälleen fanina. Kaikki Saksan pelit katottiin, missä sitä oltiinkaan. Ensimmäinen peli jopa vieraalla maalla Britanniassa, kun siellä oltiin ekskursiolla. Ei kyllä oikein päässyt siellä tunnelmaan, aivan väärää kieltä puhui selostaja, varmaan pelaajatkin kentällä oli vähän hämmästyneitä. Mä en tiedä, et miten niitten kielitaito, että ymmärskö ne, kun selostaja paasas englanniks. On niist vissiin jokunen ulkomailla pelannut.

Koska kenttä oli täynnä hyvännäkösiä miehiä pelaamassa varmaan elämänsä tärkeimpiä pelejä huippukunnossa, pitihän sitä munkin vetästä ykköset päälle ihan tasavertaisuuden vuoks. Mulla oli vähän ongelmia ottaa mun pinkki puku mukaan Britanniaan, kun otin sinne vaan aika pienen laukun mukaan ja pelkäsin, että se rypistyis ihan kokonaan laukussa. Se ei kestä silittämistäkään. Kannoin sitä erikseen pukupussissa, otin henkarinki varmuuden vuoks mukaan, mutta kyllä hostelleissa henkareita olis ollu. Ja että mikä pinkki puku? Mä kutsun sitä lempinimellä makkarankuori, joka kuvastaa sitä aika hyvin, jos makkara vaan voi olla niin räikeen värinen. Se on tyylikäs kokonaisuus, yksi kappale eli kokopuku. Ja vaikka ite sanonkin, oon mä aika hyvännäkönen se päällä. Joku kysy multa, että miks mä otan jonkun mäkihyppypuvun mukaan. On siinä kieltämättä jotakin samaa, sellasta kiiltävää kangastahan toikin on ja aika vartalonmyötänen malli. En ole sen alkuperää koskaan oikeestaan edes selvitelly, mulle se on mun makkarankuori. Kulkenu matkassa mukana nyt jo neljättä vuotta. Löysin sen kirpparitorilta laatikosta, jossa kaikki oli euron kappale. Ensin vähän pelleilin, että mitäs tällasella tekee, mutta jotakin omaa siinä oli, että en voinu jättää enää sinne norkumaan. Ja lempivaate siitä sitten tulikin. Se on helppo vetästä päälle, ei tarvita mitään krumeluureja, simppeli vaate, jollasia jokainen tarvitsee. Sellanen, missä voi tuntea olonsa kotoisaks ja varmaksi. Ja kaiken lisäks, menee säällä kuin säällä.

Pelipäivät on vähän kuin juhlapäiviä, niin sillon ollaan aamusta saakka täysissä vetimissä. Meillä oli maatilakierros sitten Britanniassa pelipäivän aamuna, prinssi Charlesin tilalle, niin ajattelin, että on se oikeestaan ihan hyvä, että on jo valmiiksi hyvin pukeutunu, jos prinssi sattuis olemaan tänään paikalla. No ei sitä kyllä näkynyt. Hassu sattuma kävi, kun matkalla majotuksille pysähdyttiin sitten sellasella puistoalueella, pidettiin taukoa. Näin siellä kentällä miehiä pelaamassa rugbyä, ihan urheulumiehiä olivat ja komeeta katsottavaa oli se niiden peli. Menin sinne nurmelle makaamaan ja kannustamaan. Mä en oikein muita kannustushuutoja tiennyt kuin mitä jalispallo-otteluissa oon kuullut, ajattelin, että varmaan ne kelpaa, pallopeli kuin pallopeli. Jotakin ne mulle sitten kans huuteli, jotaki vitsejä varmaan, en ihan saanu selvää, niin vahvalla aksentilla puhuivat ja viittoilivat kentän reunan puitten suuntaan. Mitä lie halusivat sanoa, en ihan ymmärtänyt, niin naureskelin sitten vaan, ihan lepposia miehiä. Ne siirsivät peliä sitten vähän kauemmaksi, aurinko niitä varmaan häiritsi, mutta menin sitten taas vähän lähemmäksi, että pystyin jotakin näkemään. Ne kysyivät multa sitten, että meinaanko mä kauanki kattoa niitten peliä ja viitisen minuuttia mulla oli siinä sitten aikaa, niin ne päättivät pitää pitkän juomatauon. Harmi, etten ehtinyt näkemään enempää niitten peliä.

Britanniassa mulla ei ollut mun Saksa-paitaa mukana, mutta kaverit oli sitä mieltä, että mun pitää pukea se mun pinkin puvun päälle. Saksassa laitoinki sen aina. Oli vähän kyllä hankala aina vessaan mennessä ensin ottaa paitaa pois, että pääs avaamaan makkarankuoren vetskaria. Mutta kaikesta selvittiin. Sain muuten bratwurst-kojulla pelien aikana useemmatkin ilmaset makkarat, kuulemma voisin ryhtyä alueellisen makkarakannatusyhdistyksen maskotiks. Mä jo vähän ajattelin, että sekin vois olla ihan hyvä sivutyö, vois olla ihan hyödyllistä, jos Saksassa haluan elintarvikealan töitä tehdä, niin varmaan nähtäisiin ihan hyvällä. Muutenkin täällä tykätään, jos osallistuu erilaisten organisaatioiden toimintaan.

Pelit oli kyllä jänniä. Ei kaikki, mutta kyllä niitä katteli. Vähän ääni meni jossakin vaiheessa käheeks, Benniä, Sweiniä ja Mülleriä ja muita kavereita tuli kyllä huudettua. Hauskoja laulujakin saksalaiset ovat kehittäneet. Vähän vaan tuntu, että stadionilla paikan päällä olleet eivät ihan osanneet sanoja. Mutta tietäähän sen, on mullekin käyny niin, kun olen vaikkapa joulukirkossa ollut ja virsien sanat ei ihan ole olleet hallussa ja ei niitä virsikirjojakaan koskaan kaikille riitä, niin vähän sitten laulaa sinne päin säveltä seuraillen. Sellasta mutisevaa aaltoilua se on. Aika monenlaiset säät ehti noiden pelien aikana olemaan, välillä kyllä niin hikoilutti ja sain vähän kuraakin päälle, kun sateessa joudun pyöräilemään. Sen verran tiiviiseen tahtiin pelejä pelasivat, että en kerennyt pesemään sitä pukua kuin kerran ja sillonkin meidän pyykinpesukoneen linko ei toiminut, niin kun valuvana jouduin laittamaan kuivumaan, niin eihän se ehtinyt sitten peliin mennessä kuivumaan. Oli sitten vähän vaikee pukee päälle, muutenkin aika napakka malli.

Mutta nyt on urakka saatu päätökseen, voitto tuli kotiin ja saan kunnolla huollettua puvun. Lähetin joukkueelle onnittelut voitosta, lähetin niille valokuvan musta kannustamassa niitä. Ne varmaan ilostuu.

PS. Täällä on hyvä kuvagalleria komeista jalispallon pelaajista: paninicheapskates.wordpress.com/