Mä sain tänään paketin, kaikkee Suomi-juttua, mitä mä olin mun siskolta pyytäny, et laittaa tulemaan. Olinki jo vähän ehtiny odottaa ja kerran soitinki jo postiin, että eihän vaan oo eksyny paketti, mut ne vaan sano, et toimitusaika paketeilla, jos ne ei ole expressinä, on vähän joustava. Mutta tänään siis tuli perille. Olivat sitten kuitekin postissa onnistuneet vähän säätämään.

Meillä on täällä Saksassa muuten hyvä palvelu, että paketteja ei tarvii noutaa postista, vaan postinjakaja tuo paketit kotiin. Mä jo ihmettelin, kun postimies toi posteja ja kun mun kämppis otti postit vastaan, se pyys, että mä menisin käymään ovella, et pitäis henkilökohtasesti antaa joku selvitys paketin sisällöstä. Yleensä riittää, että joku meistä kuittaa tähän osotteeseen tulevat. No, menin sitten ja postimiehellä (on muuten mukava mies) oli kädessä muovipussiin kääritty paketti. Kuulemma oli niin voimakas haju ja jotaki ruskeeta nestettä valu sieltä, että mun piti selittää, mitä siel on. Normaalisti eivät kuulemma toimittais tällasia perille, mutta kun tää postimies jo tuntee mut, niin päätti kaikesta huolimatta tuoda sen mulle. Ne oli meinannu avata sen turvallisuussyistä, mut kuulemma näytti sille, että paketti hajoaa käsiin, niin heittivät sitten vaan muovipussiin. Kerroin sitten, että on kyse elintarvikkeista, ja ei mistä tahansa, vaan erikoisherkuista. Postimies nyökkäili ymmärtävästi, kun kysyin, että onko sillä ollut koskaan kaukomailla kaipuu saksalaisia makkaroita ja (ehkä vähän kliseisesti) hapankaalia, että vähän samalla alueella liikutaan nyt. Jälkimmäinen tuli mieleen siitä hajusta, joka siit mun paketista lähti. Nii, en mä mitään haisevaa ollu tilannu, mut postissa olivat käsitelleet vähän kovakourasesti. Ai joo, ei halunnu postimies maistiaisia.

Mulle iski pääsiäisen aikaan ihan hivee mämmin himo, ja en oo löytäny sitä täältä, niin sitä piti pieni tuokkonen saada. Mä muuten kiersin täällä kyllä kaikki kaupat läpi kysymässä, et jos niillä olis mämmiä, kun on muutenkin kaikkea ulkomaista ruokaa ja vähän sesonkien mukaan. Mä näytin kännykästä kuvaa kaupan henkilökunnalle, et mitä mä oon hakemassa. Oli vähän hankalaa selittää, kun mä en tiedä, mikä mämmi olis saksaks. Ehkä se on vaan mämmi ja sitä nimikettä mä sitten käytin. Das Mämmi. Vanukashyllyt kierrettiin ja sit hiutaleosasto. Ajattelin jo, että ehkä niillä olis mämmiä sellasina minuuttiversioina annospusseissa, kun voin arvaa, et kysyntää ei niin hirveesti oo. Mut eipä ollu Dr Oetkerkaan vielä keksiny. Sain siitä muuten hyvän idean tulevaisuuden varalle. Mutta lopputulos oli, että kein Mämmi hier ja sisko pisti sitten pakettiin.

Toinen himo, joka mulle iski aikasemmin oli itsetehty pizza! Kasvispizza runsailla täytteillä ja ruispohjalla, ihan parasta. Mä en tykkää leipoa täällä ja ei se olis sama asia, kuin kotona Suomessa tehty pizza. Samoin päällysteet olis ihan eri. Meil ei kotona täällä oikeen tykätä, jos ostaa pakastevihanneksia ja ne nyt vaan kuuluu mun lempparipizzaan. Tuoreesta parsa- ja kukkakaalista tulee vähän kuivakoita mun mielestä pizzan päällä. Samoin tykkään suomalaisesta juustosta, täkäläiset on jotenkin niin voimakkaan makusia. Pyysin siskoa tekemään tätä mun herkkua ja pistämään pakettiin.

Ekstrana sisko oli leiponu porkkanabanaanimuffinsseja (ei mitään cupkakeja, vaan rehellisesti kunnon muffareita). Päällä oli mun siskon erikoisuus, tuorejuusto-kermakuorrute, tällä kertaa värjättynä turkoosiks.

Avasin sitten sen paketin meillä keittiössä. Kämppis vitsaili jotakin ja laitto läpivedon päälle. Must se oli vähän liiottelua, ei se haju niin paha ollu. Mämmituokkonen oli hajonnu yhestä kulmasta (voisivat rupee tekemään vähän kestävämpiä pakkauksia), mutta ei nyt ihan hirveen pahasti. Kinuskimämmi oli säilyny ehjänä, se olikin sellasessa annospurkissa. Pizza oli hyvin kääritty folioon, mut sielt oli kans vähän valunu tomaattimurskan nestettä ja nesttä niistä kasviksista. Sisko olikin laittanu reilusti täytettä. Juusto oli jotenki onnistunu vähän kans vettymään ja kevyt tuoksahdus kävi, mut laitoin uuniin ja reippaasti kuivattuja yrttejä päälle (omasta puutarhasta muuten), niin oih, mikä pizza! Eivät kämppikset halunneet maistaa, joten sain herkutella yksin. Muffinssit sisko oli pakannu sellasiin leivosrasioihin, kun ne on vähän kevyempiä kuin muovirasiat ja jos ammattilaiskonditoriatkin käyttää niitä, niin kyllä niitten tällanenkin matka pitäis kestää.No ei nyt ihan, kun postimiehet ovat uteliaisuuttaan pyöritelleet pakettia. Tulevaisuuden varalle pitää vissiin laittaa kaks pakettia, toisen saavat avata postissa ja ottaa maistiaisia, kun kuitenkin niitä houkuttaa. Muffinssit oli vähän menny kasaan, mutta oli maku aivan kohdillaan.

Nyt on tyytyväisellä massulla hyvä käydä untenmaille.