Käytiin tänään yritysvierailulla leipomossa. Ei ole hyvän leivän leipominen ja mitä muuta taikinasta nyt voikaan tehdä, ihan jokaisen osaamisalaa. Tykkään noista vierailuista, niistä saa aina paljon irti ja tänään se leipomon johtaja, joka meille sen esittelyn piti, kiitti vielä lopuksi, että kyllä saivat hekin taas uusia ajatuksia meidän vierailun myötä. Jotakin puhui, että voi olla, että tulevaisuudessa vierailuryhmien kokoja joudutaan rajottamaan ja vieraat valikoimaan erikseen, että tulisi mahdollisimman hyviä käyntejä. En ihan ymmärtäny, mitä tarkotti. Meillä meni noin tunti ehkä yliajalle, kun oli niin paljon huomioita läpi käytävänä, ainakin mulla oli kurkku aivan kuiva jo loppuvaiheilla kaikesta puhumisesta. Tuntui aika kivalta, että pääsi antamaan jotakin vinkkejä, kun leipomisesta jotakin kuitenkin tiedän ja pysty vähän niin kuin puoliammattilaisena ohjeistamaan.

Siellä leipomossa ei ollut enää kukaan töissä leipomassa, kun siellä kierrettiin, mikä teki mun mielestä vähän hankalaks arvioida niitä leipomoprosesseja, mikä kuitenkin oli se meidän tehtävä. Mutta kyllä siinä pystyi kuitenkin näkemään, että kehitettävää löytyy. Aloitettiin kierros taikinajuurista, joita niillä oli kolme kappaletta. On aika ihmeellistä, että leipomo, joka on jo kolmannessa sukupolvessa, ei tota ihan hirveen tehokkaasti vielä osaa tehdä. Mä ite leivoin toissapäivänä leipää meillä kotona. Tein kauraleipää, johon paistoin sipulia sekaan. Reseptin löysin netistä (löyty nimellä helppo kauraleipä), mutta sipulin keksin siihen ite, ettei nyt liian helpoksi mene.

Siitä mun leivästä tuli ihan hyvää jo näin ekalla yrittämällä, mutta se limppu vähän levis, tai voiko sitä limpuks sanoa, kun se oli niin laakee. Mä en halunnu siitä sellasta kovaa jauhomöykkyä, se on sellanen alottelijan leipä, niin laitoin vettä vähän reippaammin kuin mitä siinä mun ohjeessa luki, että saan paremman taikinan kuin mitä reseptin kirjottanut on tehnyt. Hymyilin kyllä tolle, että tietäispä vaan, mitä täällä ollaan tekemässä. Meidän toisen luennon materiaaleista tiedän, että vesi tekee taikinalle hyvää (gluteenia rakentuu ja leivottavuus paranee näin ammattikielellä). Sellanen letkeen kupliva taikina siitä tuli ekan kohottamisen jälkeen. Vaivaamisen jälkeen pyöräytin sen pellille sellaseks limppumaiseks kasaks, mutta se alko vaan leviimään, niin iskin taikinakulhon siihen päälle, ettei se taikina karkaa, kun pitää vielä se toinen kohotus tehdä ennen paistamista. Otin sitten sen kulhon pois, kun oli aika laittaa leipä uunin lämpimään syliin. Se taikina oli tarttunu sen kulhon reunoihin ja kohonnu sen reunoja pitkin ja kun irrotin sitä sitten nuolijalla, se taikina meni vähän reunoista myttyyn ja lässähti. Eikä se sit uunissa hirveesti siit sit muuttunu. Pitää tota vähän harjotella, varmaan irtopohjakakkuvuuan reunalla vois onnistua, kun siinä on se klipsisysteemi, niin se irtoo ehkä nätimmin, kun toi taikina on vähän tollasta lötköä.

Mutta siellä leipomossa se taikinan juuri tekeytyy melkeen 20 h. Mulla oli siitä, kun olin saanu ainekset sekotettua kulhossa, noin puolen tunnin kuluttua (haravoin meidän etupihan nurmikon, kämppis oli leikannu ruohon) täys kulhollinen valmista taikinaa leivottavaks, oli ottanu jo leivinliinaanki kiinni. Mä kyllä laitoin hiivaa vähän reilummin, että ei jää ainakaan siitä kiinni taikinan kuohkeus. Mutta kakskyt tuntia! On niillä joku leipä tietysti enemmän leivottavaks siitä niiden taikinasta, mutta aika varmasti pystyin sanomaan, että tolla mun reseptillä ne pystyis ainaki puolittaa sen ekan kohotuksen (kutsutaan muuten käymiseks näin virallisesti, mikä sopii mulle hyvin, tuttu prosessi jo toisaalta), ihan tarkkaa aikaa en pystyny siinä noin nopeesti laskemaan, niin en sitten uskaltanu tarkemmin sanoa, mutta varmaan jo muutamassa tunnissa ne pääsis tosissaan leipomaan. Hitsiläinen, kun en ihan muistanu sitä mun reseptiä ulkoa siinä, koitin muistella, että vehnisjauhoja ja vettä, mutta sen veden määränki mä muutin ite alkuperäsestä. Suolana mulla oli yrttisuolaa. Kun tehdään noin isoja määriä, mitä niillä on, ei sovi ihan sokkona mittailla, menee vielä koko taikina pilalle. Mut sit se johtaja sano, ettei se tarvitse sitä reseptiä nyt siinä, niin sanoin, että voin lähettää sen reseptin sille sähköpostilla, kun pääsen kotiin. Se kyllä vaikutti ihan kiinnostuneelle.

Vois muuten olla ihan hyvä harjoittelupaikka tollanen leipomo, vähän siihen suuntaan vinkkasin sille johtajalle, että mulla on ens kesälukukaus vielä täyttöä vailla. Nyt ne tietää mun nimen ja mä luulen, että annoin ihan hyvän vaikutelman ittestäni. Koitin olla kriittinen ja aktiivinen, kun siitähän ne proffat meille aina sanoo. Aika jännä, tässä sitä taas on ura ottamassa uutta suuntaa, mutta sinne pitää mennä, missä tarve on. Lähetän kohta sen sähköpostin, pitää vielä kääntää toi resepti saksaks. Ai joo, voisin vielä mainita niistä jauhoista. Ne jauhaa jauhot tuolla itse. Ne vois kokeilla Edekan Gut & Günstig eli Halpoja & Hyviä vehnisjauhoja, meidän lähimarketissa kilolta 0,29 € typ 550 (tää tyyppinumero on saksalaisille tärkee), niillä mä olen leiponut sen, mitä täällä on tullut leivottua ja on siitä ihan leipomuksia syntynyt, tarviiko sitä joka paikassa aina hifistellä. Voi olla, et niitten kaupasta löytyy toisella merkillä vastaavia, jos niillä ei ole Edekaa. Siinä kun lähtee ite säätämään jauhatuksien kanssa, niin säheltämisekshän se helposti menee. Tulee noilla valmistuotteilla tasasen varma lopputulos. Säästää sekä aikaa että rahaa, kyllä tämä johtaja varmaan myös ymmärtää, järkityypiltä vaikuttaa.

Nyt peukut pystyyn, että tästä vielä jotakin tulee!